Liikunnan ja Urheilun Maailma 18/99 30.9.99

Suomen Liikunnan ja Urheilun lajiliittojen mielestä liikuntapaikkoja - varsinkin sisäliikuntatiloja - on liian vähän. Lisäksi tilojen vuorojakopolitiikka sortaa lapsia ja nuoria sekä harraste- ja terveysliikkujia, totesi 40 lajiliittolle ja 11 muulle SLU:n jäsenjärjestölle tehdyn tutkimuksen pohjalta projektitutkija Esa Landström SLU:n ja opetusministeriön järjestämillä Liikuntajärjestöjen, kuntien ja läänien IV rakentamispäivillä 29.9. Helsingissä.

Esa Landströmin kyselytutkimuksen mukaan SLU:n lajiliitot törmäävät edelleen tuttuihin liikuntapaikkaongelmiin: niitä harmittavat varsinkin sisäliikuntatilojen puute sekä vuorojen jako-, käyttö- ja hinnoittelupolitiikka. Lasten ja nuorten sekä aikuisten harraste- ja terveysliikkujien on vaikeampi saada tiloja käyttöönsä "käypään aikaan" kuin kilpa- ja huippu-urheilijoiden. Lisäksi uudet, nopeasti kasvavat, lajit kokevat tulevansa syrjityksi vuoroja jaettaessa. Edelleen pienet ja vähemmän harrastetut lajit kokevat olevansa jatkuvasti "paitsiossa".

"Kyselyssä tulivat selkeästi esiin vuorojen ja tilojen puute sekä vuorojen jaon epädemokraattisuus. Vastaajat kokivat, ettei lajien harrastajamääriä huomioida tarpeeksi hyvin tiloja jaettaessa. Lasten ja nuorten osalta tilanne on vaikein", Esa Landström kertoo. Hän toteaa salibandyn olevan hyvän esimerkin ongelmalajista. Kun kunnissa on totuttu johonkin vuorojakopolitiikkaan, uuden lajin on vaikea saada tiloja. "Lisäksi salibandyn harrastajat tarvitsevat suhteellisen ison tilan, joita aina ei ole tarjollakaan - tai jos on tarjolla, ne ovat usein muiden käytössä. Salibandyn harrasteliikkujat ajautuvat yksityisiin tiloihin ja joutuvat joissakin tapauksissa pulittamaan aika paljonkin harrastuksestaan."

Liikuntapaikat kilpaurheilulle

Suomessa on yksi Euroopan runsaimmista liikuntapaikkaverkostoista, kun liikuntapaikkojen määrää (noin 30 000) verrataan asukaslukuun (n. 170 ihmistä/liikuntapaikka). "Runsaasta tarjonnasta huolimatta liikuntapaikoista on pula: ne eivät sovellu kaikille harrastajaryhmille ja toisinaan liikuntapaikan saavutettavuus muodostaa ongelman. Tässä mielessä esimerkiksi paljon puhuttuun lähiliikuntapaikkojen toteuttamiseen tulisi saada kunnolla lisävauhtia".

Esa Landströmin mielestä yksi ongelman aiheuttajista on viime vuosikymmeninä harjoitettu liikuntapaikkojen rakennuspolitiikka. "Aikoinaan on painotettu liikaa kilpaurheilun tarpeita ja unohdettu lapset ja nuoret sekä harraste- ja terveysliikkujat. Tilat on suunniteltu lähinnä aikuisten tarpeiden mukaan."

Monikäyttöisiä tiloja

SLU esitti vuoden alussa Operaatio Liikutuksen yhteydessä lähiliikuntapaikkoja yhdeksi keinoksi pienentää liikuntapaikkaongelmaa. Tutkimusta tehdessään Landström totesi lähiliikuntapaikan olevan jokseenkin epäselvä käsite, vaikka niiden tarpeesta vallitseekin laaja yksimielisyys. "Lähiliikuntapaikan pitäisi olla lähellä kotia, helppo saavuttaa, turvallinen, monipuolinen, eri ikä- ja väestöryhmiä palveleva, viihtyisä ja ympäristöystävällinen", hän luettelee.

Lähiliikuntapaikkojen lisäksi liikuntapaikkarakentamisessa olisi tulevaisuudessa keskityttävä monikäyttöisiin sisäliikuntatiloihin, koska eri lajien harrastajamäärät saattavat vaihdella runsaastikin. "Monikäyttöisyys tuli esille monessa yhteydessä. Tilojen pohjapinta-alan tulisi olla reilusti yli tuhannen neliön ja korkeudenkin vähintään 9 - 10 metriä, tila pitäisi olla mahdollista jakaa osiin ja sen lattiamateriaalin pitäisi täyttää eri lajien tarpeet. Lisäksi hallissa pitäisi olla monipuolinen varustus ja välineistö sekä mahdollisuuksien mukaan mahdollisuus käyttää esimerkiksi vaihtoehtoista pintalattiaa", Esa Landström toteaa.

Liikuntapaikkaongelmat vähenevät tulevaisuudessa. Lajiliitot ovat valmiita ratkomaan ongelmia yhteistyössä keskenään ja muiden tahojen kanssa. "Lisäksi liitot toivovat eri hallinnonalojen yhteistyötä valtakunnallisesti ja kunnissa", Landström kertoo. Ainakin opetusministeriö on kehittämässä yhteistyövalmiuksiaan, sillä valtion liikuntaneuvoston yhteyteen on perusteilla rakentamisjaosto. "Uskon, että hommaan saadaan lisäpotkua. Toivon, että ongelmat poistuvat vähitellen."

Projektitutkija Esa Landströmin kyselyyn vastasi 40 lajiliittoa (SLU:n jäsenenä 70) ja 11 muuta SLU:n jäsenjärjestöä (54). Touko-kesäkuussa tekemäänsä kirjallista kyselyä Landström täydensi kahdeksan lajiliiton ja kolmen toimialaorganisaation haastatteluilla kesä-elokuussa.

Lisätiedot: projektitutkija Esa Landström, puh. 040-533 9977, SLU:n suunnittelupäällikkö Mauri Oksanen, Mauri.Oksanen@slu.fi

Lisätietoja liikuntapaikoista

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: Liikunnan ja Urheilun Maailma 18/99, Matti Viitanen, http://www.slu.fi/

Kirjoittaja: Matti Viitanen